Väritila

Mari Hokkanen

Väritila-sarjan kuvissa tarkastelen värien kulttuurista historiaa ja käyttötarkoituksia niihin liitettyjen merkitysten ja tunteiden kautta.

Vihreä on homeen ja maatumisen, kateuden ja kuoleman, uuden ja kestävän symboli. Haluan esittää kateutta, mutta en saa siitä otetta. En millään pysty olemaan niin hurja ja väkivaltainen, kuin miltä kateus tuntuu. Hautaan kateuteni ja väritilaan astuu vihreän historiallinen myrkyllisyys, kuolema ja uuden syntymä.

Väri on fysiikkaa, sähkömagneettista säteilyä. Se on kuin mikä tahansa satunnainen muoto, neliö tai ellipsi, itsessään merkityksetön. Merkityksen väri saa vasta, kun yhteisö tai yksilö sen sille antaa. Väri latautuu erilaisilla viesteillä ja merkityksillä eri kulttuureissa ja eri aikoina. Värien merkitys yksilölle on kulttuurisesti määräytyvän merkityksen lisäksi syvästi psykologinen kokemus tavalla, jota on vaikea käsitteellistää tai sanallistaa.

Mitä on harmaa? Minkälaisen tarinan se kertoo? Piirrän kymmenen luonnosta ja yritän hahmotella harmaata näkymättömyyttä sisälläni, mutta lopulta jään yksin keskelle tyhjää näyttämöä. Mitäänsanomattomuus ja arki tulevat ja varastavat shown. 

Väritila-sarjan kuvissa tarkastelen värien kulttuurista historiaa ja käyttötarkoituksia niihin liitettyjen merkitysten ja tunteiden kautta. Väristä tuli työkalu, oikeastaan eräänlainen peli, jonka yksinkertaiset säännöt määrittelin ennalta: Maalaa aina sama viiden neliömetrin tila eri värillä. Esitä tilassa värin herättämä tunne, sen kulttuurinen, historiallinen tai subjektiivinen merkitys – tai niiden yhdistelmä. Käytä minimalistisesti lavastusta ja rekvisiittaa. Jätä värille tilaa ilmaista itse itseään. 

Väritila -näyttely on ollut esillä ensimmäisen kerran Helsingissä MuuKaapeli -galleriassa syyskuussa 2018. Pohjanmaan valokuvakeskuksessa näyttely oli kesän 2019.

Näyttely on saanut tukea Suomen kulttuurirahastolta ja Uudenmaan rahastolta sekä Svenska kulturfondenilta.

Taiteilijasta:

Mari Hokkanen on helsinkiläinen valokuvataiteilija. Hänen kuvalliset tarinansa ovat näyteltyjä kohtauksia tai kierrätetyistä materiaaleista rakennettuja installaatioita. Surrealistiset kuvat käsittelevät vakavia aiheita, mutta naivistinen visuaalisuus jättää tilaa myös humoristiselle tulkinnalle. Hokkasen tuotantotapa voidaan lukea osaksi valokuvan omakuva-genreä, sillä hän esiintyy kuvissa usein itse. 

Värien käyttö on ollut voimakkaasti läsnä Hokkasen työskentelyssä pitkään: jokaisen teoksen rakentaminen alkaa kuva-alueen maalaamisesta taustafondin käyttämisen sijaan, jolloin taiteilija ajaa itsensä konkreettisesti sisään työstämänsä värin maailmaan. Parin viimeisen vuoden aikana fokus on kääntynyt tietoiseen värin dominanssiin työskentelyssä. 

Hokkanen on pitänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla, mm. Skotlannissa, Virossa, Saksassa ja Espanjassa.