”Löysin itseni ullakolta. Edessäni komeili pienen pienistä kuolemista koostuva hymynaama, jonka joku oli asetellut sängylle. Smiley kärpäsistä. Valokuvasin sen. Kuvittelin olevani joku, joka katsoi menneisyyteen – aikaan, jossa oli vielä ihmisiä ja lapsuuksia. Tämä joku, vain ajelehti paikasta toiseen, etsien voikukkia ja mitä kaikkea. Ei siksi, että hän tutkisi mahdollisuuksia luoda sivilisaatio uudestaan, vaan koska ei ollut muutakaan tekemistä. Tulet olivat sammuneet, jää oli sulanut, pienet ja suuret lajit olivat kuolleet sukupuuttoon. Sitten jätin ullakon hymynaamoineen, jonkun muun löydettäväksi.”
