Ikuisuuden jyvä

Emil Matsson

Kivi ei liukene. Tuuli ja aurinko hajottaa kiven hiekaksi. Meri ja virtaavat joet jauhavat kiven pieneksi. Myös ihmisen aiheuttamat mekaaniset prosessit pilkkovat kiven erilaisiin muotoihin, sopiakseen ihmisen eri käyttö periaatteisiin. Aina syrjäytettynä istuakseen ympäristöön.
Joko luonnon voimat siirtävät ja levittävät kiviä, tai kivet kohoavat pilareina ihmisen muokkaamassa ja alati laajenevassa maailmassa.

Liikkeen koreografia muuttaa fyysistä maailmaa. Fyysinen tila muovautuu elämäksi mutta elämä myös sopeutuu muuttuvaan tilaan. Sekä elollinen, että eloton sanelevat tämän kehityksen.
Tulos näiden toimijoiden vuorovaikutuksesta on mitä haen. Sihdattua hiekkaa edeltää elämän liikkeiden koreografia. Mutta hiekka itsessään toimii myös siivilänä. Jotkut tarinat ovat ikuistettu sakkaan- ajan tallenteita maan alla. Osa tiedosta on hävinnyt, lukuisten tarinoiden risteillessä samalla pinnalla.
Laakson pohjalle on vettä kertynyt ja vehreät kasvit kasvavat. Täältä, nuo vihreät läiskät, jotka ovat versoneet paikoittain, ovat näkyviä. Hiekan pakenevasta luonteesta huolimatta, ovat niiden juuret kiinnittyneet. Niiden kädet ovat kaivautuneet alas hiekan, mudan ja maan väsyttävien kerrosten läpi, ja löytäneet turvan kaivureiden mutaiseen hiekkaan jättämien kuvioiden seasta. Tämä on keidas kasveille, jotka kukoistavat sekasorron keskellä.

Tässä laaksossa, hiekka on saanut olla koskemattomana siitä lähtien kun jäiset joet kuivuivat 10,000 vuotta sitten. Nyt se on kaivettu. Räjäytetty kallio on murskattu sepeliksi- teollisesti valmistettua materiaa kasoittain, rinnakkain jäisen joen ikivanhan hiekan kanssa. Kasat kutistuvat ja kasvavat päivittäin, kun kaivinkoneet siirtävät maata ja materiaa lähetetään muualle. Maisemaa muokataan jatkuvasti kun maata kaivetaan ja teollisesti muokataan siitä uutta materiaa, ja lähetetään eteenpäin. Ikivanha perinne uudistaa tätä kestävää materiaa jatkuu.


Emil Matsson on taiteilija Ruotsin Göteborgista, joka tätä nykyään asuu ja työskenteleeTukholmassa. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Tukholman Royal Academy of Fine Arts yliopistosta. Matsson käyttää usein kameraa työssään ja tutkii valokuvan moninaisia esittämisen mahdollisuuksia. Valokuvan ja veistoksen rajapinta myös usein hämärtyy hänen taiteessa. Yhdistellen useita taideteoksia, hän rakentaa tilasidonnaisia installaatioita. Paikka on usein lähtökohtana hänen teoksissa. Teos voi saada alkunsa tutkimusmatkalla johonkin tiettyyn kohteeseen, joka johtaa dokumentoivaan tutkimiseen ja uteliaisuuteen, siitä mitä tarinoita voi lukea paikan muodostumisesta maisemaksi ja sen yksityiskohdista. Kiinnostuksen kohteet ovat usein geologisessa historiassa, keinotekoisuudessa ja ajan manipuloivassa voimassa materiaaliin. Työhuoneellaan hän etsii toimenpiteitä, millä siivilöidä materiaaleja toistensa läpi. Erilaisin toimenpitein yritys on nostaa muotoja tai jälkiä yhdestä paikasta ja yhdistää ne rinnakkaisiin muotokieliin. Alussa muotoa manipuloidaan yksinkertaisin keinoin rakentamalla rajaava kehys joka muodostaa pelisäännöt. Kehysmuotti voidaan purkaa osiin ja koota uudelleen eri tavoin. Samoin kuin Rubikin kuutiossa, ajatus on väännellä ja käännellä värikkäitä kuutiota kunnes eksyy luomaan jotain uutta.