Beyond anecdotal descriptiveness

Julien Menand

Mies ojentaa taidemaalarille vanhan lääketieteellisen opuksen. Selatessaan kirjaa taiteilija pysähtyy ihmisen anatomiaa esittävän kuvan äärelle: ”perverssi piirros… Kaikki on paikoillaan.”
-Tuntematon

Terävöitetyssä kuvassa todellisuus ja todisteet esitettävästä ovat heti nähtävissä. Tämä on valokuvataiteessa ”liian selvä ja liian käytetty” tapa kuvata asioita. Menandin mukaan tämä on loppuun kulutettu tie. Esittävän todellisuuden terävöittäminen. Perverssi kuvaus maailmasta. Täytyy osata olla varovainen katsoessaan kuvia. Kuten usein liian puheliailla, ei heillä ole mitään sanottavaa. Juuri terävöitetyssä aiheessa lepää kuvauksen tylsyys. Tasapaksun eksaktius. Amerikkalainen taide kuraattori Jane Livingstone on aikaa sitten jo kutsunut meidät menemään «beyond anecdotal descriptiveness» ( anekdoottisen kuvauksen taakse). Objektiivisuus ei ole mielen ravintoa, vaan epäilys- sumeus. Valokuvien sumentaminen haastaa meidän tavan katsoa maailmaa ja antaa meille mahdollisuuden ylläpitää skeptisyyttä taiteen suhteen. Nämä sumeat näyt tässä kuvasarjassa ovat läheisemmät ja relevantimmat tekijälle kuin miksi ihmiskunta on muovautunut. Miten olemassaolomme on muuttunut hajanaiseksi ja mitäänsanomattomaksi.
Miten emme yksimielisesti pysty ylläpitämään järkeä, elinympäristöä taikka ihmiskuntaa.

Menand pyrkii irti tavanomaisesta tavasta kuvata leikkimällä esittävällä mutismilla: etsimällä absoluuttista muotoa valokuvassa, hän pyristelee irti tiukasti istuvasta tavasta terävöittää kuvia, todellisuuden dokumentaatiossa. Hän näin ollen asettaa keskitetyn tason ilmeisyyden taakse.


Barthsin varoitusta kuunnellen, hän ei pyri eroon aiheesta vaan yrittää saada taiteellisen muodon nousemaan esiin.

Ankkuroidakseen paremmin sumeat kuvat kriittisenä taidehistorian representaationa ja uudistaakseen tyylilajin, Menand käyttää 4x5 suuren formaatin kameraa. Juuri tämä laite on dokumentatiivisen taiteen ja Dusseldorfin koulun perillisten suosima kamera joka takaa erinomaisen tarkkuuden sekä mahdollistaa kohteen ja etäisyyden esittämisen. Tässä ei esitetä unenomaista sumuisuutta taikka liikkeen sumentamaa näkyä, vaan sumuista on tarkkuus ikäänkuin esittäen valokuvaukseen liitettyjä ennakkoasenteita ja kyseenalaistaakseen tämän varmat ja lukitut asenteet tavastamme tarkastella maailmaa.

Lukitessaan 4x5 kameransa kolmijalan päälle alkaa hankala, hidas ja kallis matka rakentaa ja polttaa täysin utuinen kuva filmille. Tämä tuo esiin taiteilijan päättäväisyyden hänen etsiessään tapaa sovittaa yhteen olennainen kuvassa sekä ekspressiivisyys, samalla säilyttäen kuvassa oleva herkkyys ja hauraus.

Ekspressivisen valokuvauksen välttämättömyys on ajankohtainen. Turvallisuutta hakeva maailma peräänkuuluttaa tarkkuutta dokumentoivissa luokissa. Huoli herää kun hän ajattelee synkkää aikaa, jolloin tämänlainen ilmeinen taide luokiteltiin ”viralliseksi” taiteeksi.