Visvalerssi

Marko Ylitalo

"Entä jos elämäni muuttavatkin Markon makkarakuvat", kysyy toimittaja Anna-Stina Nykänen Hyvä Terveys -lehden kolumnissaan. Pelko on aiheellinen, koska Marko Ylitalon kuvat makkaroista ovat muuttaneet useiden ihmisten suhteen eläinperäiseen ravintoon. Hän on neljän vuoden ajan kuvannut työpaikkaruokaloiden, huoltoasemaravintoloiden ja grillijuhlien groteskia ruokalajia: makkaraa. Brarwurstit ja nakkikimarat muuttuvat hänen valokuvavedoksissaan inhoa herättäviksi murhalersseiksi ja visvavelleiksi.

Valokuvakokonaisuus keräsi ennätysyleisön Creat Space -galleriassa Helsingissä keväällä 2017. Sen jälkeen on – valitettavasti – syntynyt uusia teoksia, jotka ovat nyt ensimmäistä kertaa esillä Raaseporin valokuvakeskuksessa. Ruokalaji on aiemmin koettu niin tavalliseksi, että sitä ei ole turvallisuuden ja helppouden etsimisessä voinut kyseenalaistaa. Nyt esillä olevat kuvat näyttävät heti, mitä makkara oikeasti on. Se on visvaa, murhaa ja kidutusta.

Kuvia katsellessa oma näkemys ruoasta, varsinkin lihasta, ja sen eettisyydestä joutuu myllerrykseen. Jopa eräät vegaanit ovat blokanneet Ylitalon somevirrastaan, koska kuvat ovat ällöttäneet heitä liikaa. Toiset taas näkevät kuvat viihdyttävinä, toiset eroottisina.

"Markon lerssitaide vaikutti minuun syvästi. Syön yhä lihaa, mutta kun Marko alkoi jakaa visvapäivityksiään Facebookissa, lopetin lihansyönnin hetkeksi kokonaan, ja nyt syön lihaa huomattavasti vähemmän. Toisaalta lerssitaide teki käytöksestäni entistä syntisempää. Aiemmin panin meetvurstin juuston päälle, nyt alle", Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Sippola kertoo.

Pelkästään kesäisin Suomessa myydään runsaasti yli 10 miljoonaa kiloa makkaraa. Sikoja, nautoja ja lampaita kasvatetaan pelkästään teurastettaviksi. Niistä tehdään ruokaa, jota syöjä heittää huoletta jätteeseen porkkanaraasteen seassa. Näin murha on moninkertaisesti tarpeeton. Sen lisäksi eläinperäisen ravinnon tuotanto tappaa tehokkaasti ympäristöä.

"Ehkä ruoka lautasella on vain ruokaa, mutta valokuva ruoasta on ajatus ­ruoasta. Ja silloin, kun käsitellään ajatuksia, on katsojan kohdattava myös taustalla kyyhöttävä arvoasetelma ja tapahtumien ketju. Ajatuksia ei voi lapioida kurkusta alas sen enempää miettimättä eikä kolata biorodeen mahan täytyttyä. Ajatusten kanssa pitää elää", kirjoitti Jari Tamminen Voima-lehdessä Visvalerssi-kuvista.

Surullisinta on, että ruokailijat intoilevat lerssipäivistä – he juhlivat tehotuotettua kidutusta ja halveksivat kaikkea eläimellisyyttä. "Kuka tunteva olento haluaisi päätyä suoleen kuolemansa jälkeen", Marko Ylitalo kysyy.