Skuggan vilar över vapnets öga

Rebecca Larsson

Skuggan vilar över vapnets öga näyttelyssä on esillä valikoima 365 analogista valokuvaa, jotka otettiin kerran päivässä 30.8.2018 - 29.8.2019 välisenä aikana. Projektissa halusin tutkia omakuvan merkitystä ja sitä, mitä tapahtuu pitkittyneessä ja pakonomaisessa kohtaamisessa kameran kanssa, sekä katsojan että kohteen roolissa.

Susan Sontag kirjoittaa kirjassaan On Photography (1977), että kamera on kuin ase. Kun laukaisee sulkimen ja jäädyttää ajan, tappaa maailman, joka tekee itsensä näkyväksi. Kameran kohdistaminen johonkin voi tarkoittaa myös kaipuuta etsimiseen, säilyttämiseen ja näkemisen haluun. Kun käännän kameran itseäni kohti, se on sekä kiintymyksen että väkivallan teko.

Load! Aim! Capture! Shoot! Kill!

Skuggan vilar över vapnets öga näyttelyssä on esillä valikoima 365 analogista valokuvaa, jotka otettiin kerran päivässä 30.8.2018 - 29.8.2019 välisenä aikana. Projektissa halusin tutkia omakuvan merkitystä ja sitä, mitä tapahtuu pitkittyneessä ja pakonomaisessa kohtaamisessa kameran kanssa, sekä katsojan että kohteen roolissa.

Kamerasta tulee jatkuva näyttö, peili ja muistojen luoja. Siitä tulee ystävä, vieras ja kriitikko. Kamerasta tulee myös huone huoneessa, jonka peilisilmä tarkkailee. Pupilli avautuu, jolloin valo pääsee linssiin. Se näkee maailman ja näyttää sen loukkuun jääneelle filmirullalle. Kuva syntyy sillä hetkellä, kun maailma palaa ja pysähtyy.

Rebecca Larsson

Rebecca Larsson on taiteellisessa työskentelyssään kiinnostunut kielestä, ajasta, myyteistä ja metafysiikasta, joiden lähtökohta on usein kirjallisuudessa. Filosofisen ja poeettisen ruudukon kautta hän koskettaa piilevää ja intuitiivista ja painottaa suuresti työprosessin tutkivaa luonnetta. Hän vaihtelee eri materiaalien välillä ja hänen tekniikkansa vaihtelevat analogisen valokuvan, tekstiiliteosten, piirustuksen, tekstin, elokuvan, veistoksen ja installaation välillä.