Uppruni / Origin

Rebekka Gudleifsdottir

Islantilainen Rebekka Guðleifsdóttir (s.1978) Hafnarfjörðurista on lumonnut maailman valokuvateoksillaan. Lukuisten näyttelyiden lisäksi hänet on valittu Reinhard Fuchsin kirjalliseen teokseen Women in Art vol. 1: Masterpieces of visual art: The great female artists from the middle ages to the modern era, sekä haastateltu lehtiin, joista muutama: The New York Times,  The Observer, kinesiska Elle ja Der Spiegel. Rebekan teoksia on voinut aikaisemmin nähdä Suomessa Silence project- ryhmänäyttelyssä 2013. Projekti on jatkuva ja kiertänyt lukuisia maita.

Rebekan kiinnostus valokuvaa kohtaan alkoi hänen opiskellessaan Iceland Academy of the Arts -koulussa, kun hän lisäsi piirustuksiaan ja lähikuvia luonnosta Flickr kuvapalveluun. Myönteisen palautteen innoittamana ja kärsimättömänä hän hankki ensimmäisen DSLR (a canon 350D) kameransa. Hän huomasi pian miten surrealistisia mielikuvia oli helpompi luoda valokuvista Photoshopissa kuin piirtää alusta asti paperille. Tässä lyhkäisyydessä syy miksi hän pääosin valokuvaa tänäpäivänä.

Vaikka hän myöntää käyttävänsä kuvankäsittelyohjelmia luodessaan surrealistisia maisemia ja tunnetiloja kuvissaan, hän aloitti kuitenkin analogisella kameralla, joka oli peräisin 70-luvulta. Kamerassa ei ollut idioottivarmoja asetuksia eikä oikopolkuja voinut ottaa. Myöhemmin hän kehitti taitojaan taide akatemiassa opiskellessaan sekä valmistuttuaan hioen teknisiä taitojaan Reykjavík Technical College- School of Information technology koulussa valokuvaopinnoilla. Rebekkaa inspiroi taiteilijat kuten Salvador Dali ja Chuck Close sekä valokuvataitelijat Cindy Sherman, Francesca Woodman ja Sam Taylor-Wood.

Omakuvat ja maisemat ovat jatkuvia teemoja Rebekan valokuvissa. Hän kertoo aloittaneensa omakuvien ottamisen päästääkseen eroon epävarmuudesta, josta hän on kärsinyt nuoruuden vuosista asti.  Hän on työstänyt vaikeita asioita omasta elämästään kuvien kautta ja siksi tietty melankolia ja jopa ahdistunut tunnelma on havaittavissa osassa kuvia. Osa parhaista kuvista on otettu juuri vaikeimpina aikoina, hän kertoo. Maisemien kuvaamista hän taas kuvaa miltein meditatiiviseksi toiminnaksi. Täysin päinvastaiseksi kuin esimerkiksi omakuvien ottamista, jossa hän saattaa kärsiä vähissä vaatteissa jäätävässä ja karussa islantilaisessa luonnossa.